Tulkinta vapaan sivistystyön kentän kehityksestä
1961-1970 "Kulta-aika" kasvatus
- Myötäilevä sivistyspolitiikka
- Taloudellinen kasvu ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen
- "Opisto joka kuntaan"
- Opistot kulttuuritoiminnan organisoijina (kuorot, teatterit)
- Nimelliset maksut / ei maksuja
- 1962 laki kansalais- ja työväenopistojen valtionavusta
1971-1980 "Kohti kansanyliopistoa" koulutus
- Suunnittelukeskeinen aikuiskoulutuspolitiikka
- Osaksi koulutusjärjestelmää
- Sivistystyön institutionalisoituminen
- "Irti viihteellisyydestä"
- Tasa-arvon tavoite
- Myös tutkintotavoitteisia opintoja
- Opetussisältöjen rakenne vakiintui
- 1975 opintokeskuslaki: järjestötyö, moniarvoisuus
- Ammatillisen aikuiskoulutuksen ekspansio alkaa
- Aikuiskasvatus ammatillistuu
1981-1990 "Osaksi koulutusmarkkinoita" palvelu
- Markkinaperusteinen aikuiskoulutuspolitiikka
- Maksullinen palvelutoiminta alkaa
- Koulutuksen hyöty, valmistuminen, kelpoistuminen korostuvat
- Nettobudjetointi, tulosjohtaminen
- 1984 laki kansanopistojen valtionavusta (uusi)
- Opetustuntien määrä kasvaa
- Kurssimuotoisuus, lyhytkurssit
- Järjestöpohja heikkenee
1991-2000 "Kyseenalaistamisen aika"
- Virkojen väheneminen ja täyttämättä jättäminen
- Tuntimäärä aleni, opiskelijamäärät pysyivät
- Tehokkuuden kasvu
- Menoperustaisuus suoriteperusteisuudeksi
- Kurssimaksut nousivat
- Tietoyhteiskuntavalmiudet
- 1993 kansalaisopistolaki
- 1994 opintokeskuslaki
- Opetushallitus arvioi vaikuttavuutta, itsearviointivelvoite
- Vst:n yhteinen laki 1998
- Vapaan sivistystyön visio 1999
- Lama, säästöt, joustot, keskittäminen
- Asiakaskeskeisyys ja laatu
2000- "Uusien mahdollisuuksien kausi"
- EU -tason painopisteet tukemaan vapaan sivistystyön perusteita
- Vsop-ohjelma
- PAT
- Tuntimäärät ja opiskelijoiden määrät vakiintuneita
- Verkostoituminen
- Projektimaailma
- Sosiaalisen nousu
