Vapaa sivistystyö muodostuu pitkän historiallisen kehityksen tuloksena syntyneestä oppilaitosten verkostosta ja niiden antamasta opetuksesta. Olennaista on, että koulutuksen tavoitteita ja sisältöjä ei aseteta ulkopuolelta, vaan niistä päättävät oppilaitosten ja organisaatioiden taustayhteisöt pääsääntöisesti itse.
Vapaan sivistystyön laki määrittelee vapaan sivistystyön tarkoituksen seuraavasti:
Vapaan sivistystyön tarkoituksena on elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta tukea yksilöiden persoonallisuuden monipuolista kehittymistä ja kykyä toimia yhteisöissä sekä edistää kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja moniarvoisuuden toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa.
Laki vapaasta sivistystyöstä määrittelee toiminnan tarkoituksen ja oppilaitosten valtionosuuden.
Perinteisesti vapaan sivistystyön oppilaitoksina on pidetty kansanopistoja, kansalaisopistoja ja opintokeskuksia, mutta samaan koulutusmuotoon voidaan katsoa kuuluvan myös liikunnan koulutuskeskukset (urheiluopistot) ja kesäyliopistot.
Vapaan sivistystyön oppilaitosten opintotarjonta on monipuolista ja koulutusta toteutetaan monin eri tavoin. Aikuiset voivat kehittää itseään vapaan sivistystyön oppilaitoksissa ilman tutkinto- ja ammattisidonnaisia päämääriä. Keskeinen tunnuspiirre on myös osallistumisen vapaaehtoisuus.
