Viro, Suomen eteläinen naapurimaa, on lukuisten maahanmuuttajiemme lähtömaa. Suomessa Viro oli pitkään pimennossa johtuen neuvostovallan "rautaesiripusta". Nyt Viro alkaa jo olla monelle suomalaiselle tuttu. Seuraavassa kuitenkin lyhyt, syventävä katsaus virolaisiin maahanmuuttajiin, heidän maahansa sekä Viron ja Suomen suhteisiin.
Viron kansalaisia asui Suomessa vuoden 2002 lopussa 12 428. Suomessa elää myös paljon Suomen kansalaisuuden saaneita virolaisia, jotka edustavat erilaisia kulttuuritaustoja.
Kouluttajien havaintoja virolaisten oppimisesta
Opiskelijoina virolaisissa on paljon samaa kuin venäläisissä. Esimerkiksi teoreettinen opetus on tuttua heillekin. He ovat ehkä kuitenkin länsimaisempia kuin venäläiset. Tämä tosin riippuu henkilön iästä. He tietävät Suomesta aika paljon. Toisaalta he eivät paljon poikkea suomalaisista. Tyyli heillä on keskustelevampi kuin venäläisillä. Vironkieliset virolaiset työllistyvät helposti, joten heille on hyvä opettaa työlainsäädäntöä ja työn oikeaa hinnoittelua.
Onko Viro suomalainen perinnealue vai päinvastoin?
Viron ja Suomen kansanperinteiden yhtäläisyydet ovat herättäneet monesti kansanrunoudentutkijoiden huomiota: onko Viro vanha suomalainen perinnealue vai onko asia päinvastoin? Jokatapauksessa noin 3 300 vuotta eKr. Suomenlahden molemmille puolille levinnyttä kulttuuria on arveltu suomalais-ugrilaiseksi.
Lennart Meri ajoittaa Suomen ja Viron historian yhteisen osan alun jo geologiaan - kambrikauden ja jääkauden ammoisiin aikoihin.
Jokunen tovi myöhemmin virolaiset ja suomalaiset ovat kuuluneet liki 270 vuotta samaan valtakuntaan: ensin Ruotsiin, sitten Venäjään. Viroa ovat hallinneet lisäksi tanskalaiset, saksalaiset ja puolalaiset.
Lönnrotista Ilvekseen ja Tuomiojaan
Virolais-suomalaiset suhteet alkoivat 1800-luvun puolivälissä, kun kansallisen heräämisen aika koitti molemmissa maissa. Jo ennen sitä virolaiset talonpojat ja suomalaiset kalastajat harjoittivat kaupankäyntiä. Sanotaan, että työnjako Suomenlahden etelä- ja pohjoispuolen välillä toimi jo muinaisen asutushistorian aikana.
1600-luvulla kieliraja maidemme välillä oli matalampi, ja Suomenlahti nähtiin "elämän akseliksi".
1800-luvulla Elias Lönnrot vieraili Virossa toivoen luovansa yhteisen kirjakielen Viron kanssa.
"Maamme" päätyi Vironkin kansallislauluksi kansallisten liikkeiden johtomiesten, virolaisen Johan Voldemar Jansenin ja meidän Yrjö-Sakari Yrjö-Koskisemme tuttavuuden kautta.
Vuonna 2000 pitämässään puheessa ulkoministeri Erkki Tuomioja muistutti Viron ulkoministeriin Toomas Hendrik Ilvekseen viitaten maidemme välisen suhteen olevan "vertaansa vailla oleva".
Viro-innostus ja Suomen ihannointi
Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen virolaisia poliitikkoja ja kulttuurihenkilöitä saapui pakosalle Suomeen. Heitä olivat esimerkiksi Viron tuleva presidentti Konstantin Päts ja kuuluisa kirjailija Friedebert Tuglas, joka nousi myöhemmällä iällään jopa Nobel-ehdokkaaksi. Heillä ja muilla Suomessa pitkään asuneilla virolaisilla on sanottu olleen merkittävä rooli Suomen henkisen elämän kehityksessä.
1918 Viron hallitus tarjosi Suomelle valtioliittoa. Viron vapaussotaan seuraavana vuonna osallistui 3 700 suomalaista, ja Suomi antoi aseita sekä lainaa 20 miljoonaa markkaa.
Suomessa vallitsi valtava Viro-innostus, ja esimerkiksi kesällä 1919 Helsingissä järjestetyn opettajainkokouksen osallistujista noin 1 500 teki tutustumismatkan Viroon. Samana syksynä satoja virolaisia opettajia vieraili Suomessa.
Poliittiset suhteet alkoivat 1920-luvulla menettää merkitystään. Eri ammattiryhmien suhteet sen sijaan tiivistyivät. Aktiivisimpia suhteiden ylläpitäjiä olivat ylioppilaat: virolais-suomalaisille ylioppilaspäiville osallistui satoja opiskelijoita. - 1990-luvun lopussa Tarton yliopistossa opiskeli noin 300 suomalaista.
1920-luvun vaihteessa Viron saadessa haltuunsa osan Inkerinmaata Suomessa syytettiin Viroa alueen virolaistamispyrkimyksistä.
Erkki Tuomiojan mukaan virolaisten kiinnostus Suomea kohtaan on aina ollut suurempi kuin suomalaisten kiinnostus Viroa kohtaan. Hän luonnehtii virolaisten kiinnostusta Suomea kohtaan jopa "ihannoivaksi".
"Neuvostokansojen perhe" ja metsäveljet
Säännöllinen laivaliikenne Viroon aloitettiin 1830-luvulla. Maailmansotien välisenä aikana liikennöi väliä kesäisin kuusi matkustajalaivaa. Lentoreitti avattiin 1924 ja 1929 poistettiin passi- ja viisumimuodollisuudet.
Suomen kieltolain astuttua voimaan 1919 käynnistyi Suomenlahden yli pirtun salakuljetus, johon osallistui tuhansia ihmisiä. 1937 solmittiin Viron ja Suomen kulttuurisopimus.
Viro luovutti syksyllä 1939 Neuvostoliitolle tämän vaatimat tukikohdat. Neuvostoilmavoimat pommitti niistä käsin Suomea. Suomeen saatiin "korvaukseksi" raha- ja tavaratukea Virosta samoin kuin muutama tuhat vapaaehtoista. Suomen puolesta heitä kaatui noin 200. Satoja haavoittui.
Viron ja Suomen viralliset suhteet katkesivat 6.8.1940, kun Viro liitettiin "neuvostokansojen perheeseen".
Kuuluisat "metsäveljet" jatkoivat sissisotaa Kremliä vastaan Viron metsissä 1950-luvun alkuun saakka.
Neuvosto-Viron aikana virolaisia valvottiin herkeämättä. Neuvostoliiton salainen poliisi KGB urkki ja pyrki värväämään myös virolaisia palvelukseensa. Monia virolaisia virui tyrmissä ja passitettiin Siperiaan.
Viron ja Suomen yhteydet Kekkosen ja Koiviston ajalta Viron jälleenitsenäistymiseen ja sen jälkimaininkeihin
1956 alkoi Neuvosto-Viron ja Suomen tieteellinen sekä kulttuurivaihto. Presidentti Kekkosen vierailun jälkeen 1964 suhteet vilkastuivat. Samalla Suomen suhteet ulkovirolaisiin hiipuivat. Viron 100-vuotislaulujuhlilla 1969 Suomea edusti pääministeri Koiviston valtuuskunta.
1965 avattiin uudestaan laivayhteys Tallinnasta Helsinkiin. Matkailu Virosta Suomeen pysyi vähäisenä 1980-luvun loppuun saakka: 1960-luvulla tehtiin maidemme välillä 20 000 matkaa vuodessa, 1980-luvun alussa yli 200 000. 1993 tehtiin matkoja yli Suomenlahden kokonaisuudessaan 1,5 miljoonaa. 2001 matkusti Suomesta Viroon 1 809 617 henkilöä; ja suomalaisten suosituimmat kaupunkikohteet Virossa olivat Tallinna, Pärnu ja Tartto. Nyttemmin suomalaismatkustajien määrä on hiukan laskenut. Tosin yöpymisten määrä on kasvanut.
Suomen televisio ja radio toimivat Virossa pitkään tärkeinä tietokanavina. Suomen kautta saadut tiedot nostivat ekologiset kysymykset esiin Virossa 1980-luvun puolivälissä. Ne siivittivät edelleen tietä "laulavaan vallankumoukseen" ja Viron jälleenitsenäistymiseen 20.8.1991.
Viron ensimmäisestä Suomen-suurlähettiläästä (1992) Lennart Merestä tuli Viron uuden tasavallan ensimmäinen presidentti.
Sopimus ympäristöyhteistyöstä Viron ja Suomen välillä solmittiin 1991, väliaikainen kauppasopimus helmikuussa 1992 ja vuoden 1937 kulttuurisopimusta ryhdyttiin uudestaan soveltamaan samana keväänä. Samana vuonna aloitettiin myös puolustuksellinen yhteistyö. Taloussuhteet kasvoivat myös räjähdysmäisesti: Suomi oli 1992 Viron suurin kauppakumppani 40 prosentin osuudella. Samana vuonna Suomen Pankki ryhtyi noteeraamaan Viron kruunua, ja maassa toimivista ulkomaisista yrityksistä 50 prosenttia oli suomalaisia; vuosikymmenen lopussa Suomi oli toiseksi suurin investoija Virossa Ruotsin jälkeen.
Euroopan unioni solmi Viron kanssa vapaakauppasopimuksen 1994. 1997 Viro pääsi mukaan unionin laajenemisen "ensiaaltoon". 1.5.2004 Virosta tulee EU-maa.
Lennart Meren mukaan Suomen ja Viron yhteiseksi tunnussanaksi tulee yhteistyö, joka perustuu luottamukseen.
Lähteet:
Lennart Meri: Viron itsenäisyys: puheenvuoro "Viro 1991 - 2001" -seminaarissa. (www.tuglas.fi)
MONIKA, Monikulttuurinen kanava, www.monika.st/viro.html
Andres Paling: Suomalaiset Viron matkailussa: esitelmä Suomi Virossa -seminaarissa. 2002. (www.tuglas.fi)
Heikki Rausmaa: Katsaus Suomen ja Viron suhteisiin kansallisesta heräämisestä 1990-luvulle (www.tuglas.fi).
Erkki Tuomioja: Viron merkitys Suomelle: esitelmä seminaarissa "Suomi ja Viro - merkitys ja mielikuvat". 2000. (www.tuglas.fi)
Värikäs maailmanhistoria. Alkuteos History Encyclopedia (suom. Tarja Virtanen). WSOY: Printed in Italy 1997.
Lisätietoa:
Tuglas-seura ry, www.tuglas.fi
