Venäläiset ovat tällä hetkellä Suomen suurin maahanmuuttajaryhmä. Kuitenkaan kovinkaan monella suomalaisella ei tunnu olevan hyviä tietoa monin tavoin mahtavasta ja mielenkiintoisesta naapurimaastamme ja venäläisten maahanmuuttajien kulttuurisesta taustasta.
Venäjänkielisiä asui Suomessa vuoden 2002 lopussa 33 401. Luvussa ovat mukana paitsi itse Venäjältä tänne tulleet myös venäjänkieliset virolaiset ja monet muut entisen Neuvostoliiton eri osista Suomeen tulleet.
Kouluttajien havaintoja venäläisten oppimisesta
Venäläiset arvostavat faktoja, tilastoja, systeemejä, struktuureja, kulttuuria ja kurinalaisuutta. He ovat tottuneita teoreettiseen opetukseen ja abstraktioihin. Heille voi luennoida.
Vaikuttamiskeinojen - kuten järjestötoiminnan - opettaminen on tärkeää. Heille täytyy korostaa aktiivisuuden ja omatoimisuuden merkitystä. He odottavat, että opettaja antaa, ja eivät ole tottuneita siihen, että heitä pyydetään itse hakemaan tietoa.
Opetuksen täytyy olla etukäteen hyvin suunniteltua. Ote voi olla ankara ja vaativa. Ja etenemisvauhti nopea. Oppilaille voi jakaa paljon papereita. Ohjat täytyy kuitenkin muistaa pitää omissa käsissä koko ajan.
Suomen venäjänkielinen väestö
Suomen venäjänkielinen vähemmistö jakaantuu kahteen osaan: 1800- ja 1900-lukujen vaihteen molemmin puolin tänne saapuneisiin ja viimeisten noin 15 vuoden aikana tänne tulleisiin. Ensimmäiseen ryhmään lukeutuvia, joista monia on usein kutsuttu emigranteiksi, on noin 5 000. Viime aikoina venäjänkielisiä on tullut Suomeen Neuvostoliiton hajottua - inkeriläisten paluumuuttajien rinnalla tai paluumuuttajina.
Ensimmäiset Suomeen tulleet venäläiset olivat 1700-luvun rauhoissa Venäjälle siirtyneeseen Vanhaan Suomeen siirrettyjä maaorjia. Karjalan kaupunkien asukkaista oli 1812 venäläisiä noin 30 prosenttia. Suomen itsenäistyttyä täällä asui noin 6 000 venäläistä ja sotaväkeä oli 40 000 miestä. Sotaväki karkotettiin Venäjälle, mutta Mannerheimin määräyksestä tsaarin upseerit saivat jäädä Suomeen. Toisen maailmansodan alkaessa venäläisiä oli Suomessa noin 15 000.
Maailmansodan aikana ja sen jälkeen venäjänkielisten asema, vaikkapa lasten, ei esimerkiksi Helsingissä aina ollut helppo.
Hieman Venäjästä
Venäjällä vallan keskittyminen ja tottumus auktoriteetteihin on osa perinnettä. Maa on myös vanha luokkayhteiskunta, jossa ihmisten väliset varallisuuserot ovat olleet - ja ovat - suuria. Nykytilanteessa sanotaan yhteisöajattelun ja ihmisten kontaktien korvaavan sosiaalijärjestelmän puutteita.
Viestinnällisesti Venäjä on osa itäistä kulttuuria, jossa asioiden taustojen tuntemisella - kulissien takaisilla tapahtumilla - on suuri merkitys. Mikään ei ikään kuin ole sitä, mitä sen sanotaan olevan. Eräs Suomessa asuva venäläinen aikuiskouluttaja kuvasi venäläisyyden ja suomalaisuuden eroa niin, että kun "peukalo on käännetty Venäjällä alaspäin, se tarkoittaa sitä, mitä ylöspäin käännetty peukalo Suomessa".
Lähteet:
MONIKA, Monikulttuurinen kanava, www.monika.st/venaja.html
Salminen, K. & Poutanen, P. 1998. Kulttuurikompassi. Edita, Helsinki.
Lisätietoa:
Suomi-Venäjä-Seura, www.venajaseura.com,
Helsingin yliopiston Slavistiikan ja baltologian laitos, www.slav.helsinki.fi